Äääk, loppu häämöttää o.O
Marraskuun 22. 2010 - brnoKuten otsikosta voi jo arvata, täällä alkaa pieni paniikki iskeä. Huomattiin nimittäin, että enään kuukausi siihen kun lennetään takaisin Suomeen. Ja näköjään edellisestä merkinnästäki on jo kuukausi, miten tämä aika meneekin näin nopeesti?
Viimeisimmän kirjoituksen jälkeen on kyllä ehtinyt tapahtua monen näköistä. Lomailtiin se viikko Italiassa, lämmintä riitti ja nahka palo :). Sinänsä itessään Trapani kaupunkina oli pettymys, johtuen ehkä siitä että parhain lomakausi oli jo siellä mennyt eikä kaupungista mitään suurempia nähtävyyksiä löytynyt. Pieni kaupunkihan se oli, ei ainuttakaan tanssipaikkaa edes löytynyt, mikä sinänsä oli pieni pettymys. Toisaalta taas, teki hyvää pitää viikon tauko juhlimisesta ja rentoutua kunnolla.
Lomalta palattuamme seuraavana viikonloppuna oli vuorossa roadtrippi suomalaisporukalla. Vuokrattiin siis viikonlopuksi auto viiteen pekkaan ja lähdettiin ajeleen minne tiet ikinä veivätkään. Mottona oli, että takaisin päin ei saa kääntyä, kierreltiinki ja kaarreltiin melkosisssa metsissä välissä, mutta sitäkin hauskempaa oli. Nähtiin jopa monia järviä Tsekin puolella ajeltaessa, vaikka oltiin siinä luulossa että niitä ei täällä montaakaan ole. Ensimmäisen ajelupäivän jälkeen yövyttiin Cesky Krumlov nimisessä kaupungissa. Pieni, mutta sitäkin kauniimpi paikka. Illan päälle tietenkin pieni pakollinen baarikierros ja aamulla taas jatkettiin matkaan Itävallan puolelle, tarkoituksena nähdä Alpit. Ja niinhän me nähtiin ne! Uskomattomiahan ne on, semmoisia vaan ei näe missään muualla. Ajeltiin koko päivä vuoria kierrellen, lopulta päädyttiin kaupunkiin nimeltä Graz. Kierreltiin kaupungissa pari tuntia ja jatkettiin matkaa kohti Wieniä. Kun kello alkoi olla jo lähemmäs 11 illalla, tulikin ongelmaksi löytää yöpymispaikka, koska usemmiten vastaanotot menee kiinni viimestää 11 illalla. Siinä tovi kierreltii paikkoja ja tultiin sitten siihen tulokseen, että turhaan kait tuota enää mitään yöpymispaikka etitään, ajetaan samoilla silmillä takaisin Brnoon. Ja niinhän me tehtiin, kämpillä oltiin siinä viiden maissa “aamulla”. Oli siis hieman rankka reissu mutta näkipähän vähän erilaisia maisemia, kun sai autolla kierrellä paikkoja. Saas nähdä tuleeko enää toista roadtrippiä tälle loppuajalle, se jää nähtäväksi.
Koulusta ei ole sen suurempaa kerrottavaa. Tunneilla ollaan käyty ja ollaan myös koitettu järkätä tentit sillain, että saatais tehdä ne ennen joulua. Luultavasti se myös onnistuu. Vähän meinaa sinänsä jännittää minkälaiset tentit ne meille tekee, materiaalia kun ei olla saatu oikeastaan juuri mitään. Tunneilla ollaan lähinnä vaan kaavoja kirjoteltu ja laskettu laskuja. Mutta toisaalta ei niistä kannata suurempaa stressiä ottaa, kunhan pääsee läpi :). Ressata saa sitten taas ku palaa Suomeen, koulun penkille.
Viime viikonloppu, tai siis to-su, vierähti Puolassa. Yövyttiin Krakovassa ja yhtenä päivänä vierailtiin myös Auschwitzissä. Krakova todella ylitti odotukset. Kaupunki oli siisti ja nätti, paljon erilaisia vanhoja kirkkoja ja rakennuksia. Aika kylläkin loppui kesken, olisi vielä ainakin yhden päivän voinut olla enemmän niin olisi nähnyt vielä enemmän. Auschwitz yllätti sekin, karuudellaan. Nähtyään paikan, sen suuruuden ja kaikki kauheat kuvat, ei pysty kuin ihmettelemään, miten sellaista on joskus voinut tapahtua. Laittaa todella miettimään. Mielenkiintoinen paikka vierailla, ja tosiaankin herättää ajattelemaan asiaa erilailla.
Arki sujuu täällä Brnossa jo melko ruutiininomaisesti. Alkuviikosta kokeillaan edes jotakin liikuntaa vähän harrastaa (eli lähinnä spinningissä käyntiä) ja ti ja ke on koulupäiviä(rankkaa!). Joten alkuviikko ollaan useimmiten oikein skarppina.
Mutta sitten tulee keskiviikkoilta, jolloin on aina tuossa viereisen koulun auditoriossa vaihtariesitelmiä kustakin maasta vuorollaan, ja sen jälkeen on Erasmusbileet kaupungilla. Eli siihen loppu se skarppina olo
Vaikka oikeastaan kait jossakin on joka ilta jonkunäköset Erasmusbileet, nimittäin aivan sama mikä päivä on ite liikenteessä, niin löytyy kyllä tuttuja Erasmusnaamoja
Viikonloppusten ollaankin sitten aika useasti oltu reissussa näissä naapurimaissa. Vielä ois suunnitelmissa käydä ainakin Budapestissa ja Wienissä. Ja ehkä mahdollisesti vielä Saksan puolella. Alkaa vain viikonloput käymään vähiin!!
Ja sitten vielä kaksi arkista asiaa mitkä voikin olla niin kauhian hankalia ja rasittavia täällä; kaupassa käynti ja PYYKKÄÄMINEN! Lähin tuommonen isompi ruokakauppa ei siis ole kovinkaan lähellä, joten sinne kun menee, täytyy tietenki hamstrata kerralla koko viikon ruoat ettei tarvis heti taas kohta olla menossa uudestaan kauppaan. Ja sitte siinä onkin mukava tulla tänne takasin, kun kummatki kantaa kaksin käsin ostoksia, ja bussia pitää vaihtaa välillä ja pysäkillä ootella ja blaah… Ja viimein kun pääse tänne kämpille niin alkaa operaatio jääkaapin uudelleen järjestely. Pikkuriikkinen jääkaappi ja neljän tytön ruoat. Ei oo helppoa. Sitten saa aina miettiä että no jos mää jättäisin vaikka tämän mehun ja nämä hedelmät nyt tähän pöydälle niin nuo jogurtit ja maito mahtuis tuonne jääkaappiin…. Ja kyllä sitte ketuttaa ku haluais juoda sitä mehua (torstai aamuna :DD) ja huomaa että se on pöydällä lämpimässä! :DDD Elämän pieniä iloja joo
No joo mutta ei tuo ruokajuttukaan niin raivostuttavaa tai hankalaa ole kuin pyykkääminen. Miten voiki olla tehty niiiiin vaikiaksi. Voi että kun sitä osaaki arvostaa sitä omaa pyykinpesukonetta kun on takasin Suomessa! En tiiä kuka insinööri se on nimittäin nämäkin tilat täällä mitottanu
Tässä asuntolassa on 9 kerrosta ja kussakin kerroksessa varmaan liki 100 asukasta, niin pyykinpesukoneita on 3! Kolme! Siinäpä koitat sitte olla se onnekas joka saa pyykkituvan avaimen. Avainta ei voi mitenkään varata, eikä siis ikinä tiiä millon se ois vapaa. Jonku aikaa sitte viikon ajan kyseltiin sitä avainta, useamman kerran päivässä, mutta aina se oli jollain muulla. No sitten kun vihdoin ja viimein se avain saatiin (huom. yksi avain), niin meillähän oli molemmilla suurinpiirtein kaikki vaatteet likasina. Ja ku sitä avainta saa pitää max. 5h kerralla ja pesukolikoita saa korkeintaan 4, niin eihän siinä saatu kuit. kaikkia pyykkejä pestyä. Sitte siitä tulee sellanen kierre että kun aina jää vähän pesemettä, niin kohta sitä pyykkiä onki jo taas aivan kauhiasti. Mutta nyt maanantaina meitä onnisti, kun heti aamulla 7ltä oltiin kyselemässä avainta, niin saatiin jopa molemmat omat avaimet!
Nyt on taas puhtaita vaatteita vähäksi aikaa.
Huomenna ois perjantai ja mun eli Kirsin sisko ja sen mies tulee viikonlopuksi tänne Brnoon vierailulle. Pääsee sitten niille vähän näytteleen paikkoja, vaikka eipä sitä itekään kovin kauhiasti niistä paikoista tiiä… On nimittäin käynyt sillälailla hassusti, että kun ollaa noita naapurikaupunkeja kierrelty, niin on jäänyt tämä oman kaupungin perusteellisempi turistikiertely tekemättä… Jotenki sitä kuitenki aina liikkuu aikalailla samoilla alueilla. No jospa sen asian korjais nyt tänä viikonloppuna… :DDD
Kaiken kaikkiaan aivan mahtava vaihtojakso on tähän asti ollut ja on kyllä haikia tulla takasin Suomeen. Kyllä siinä taas arki muuttuu niin perusteellisesti, että ottaa varmaan aikansa taas sopeutua. Voi ei, nyt taas iskee paniikki. Enää kuukausi aikaa kunnes lennetään jouluksi Suomeen. Liput on nimittäin varattu 16. päivä. Nyt täytyy vielä ottaa kaikki ilo irti loppuajasta!!!!
Joulun jälkeen ei nimittäin käydä täällä enää periaatteessa kun pyörähtään… Huoh. Tosi huippua on ollut ja toivottavasti loppuaika sujuu yhtä hyvin ja vielä vähän paremmin!







